Pages

perjantai 23. toukokuuta 2014

Last (season).

Hellureijaa!
Viimeistä viedään, tim ti dim di dim...

Otsikko viittaa siihen, että Thaimaa on NIIN nähty! :D
Suomi sen sijaan siintää mielessä tuoreena ja täynnä uutuudenviehätystä :) Ah! Kolme yötä, ja sitten noustaan lentokoneeseen!
Mitäs me mistään sotilasvallankaappauksesta välitetään. Tuskin ne meitä hengiltä ottaa, joten häntä pystyyn ja kohti uusia vaaroja.
Meillä on siis ensin lento täältä Phuketista Bangkokiin, ja Bangkokissa meidän täytyy vaihtaa lentokenttää. Taksilla siihen vaihtoon menee n. 45min, mutta jos Iltalehden tietoihin on luottaminen (ja niihinhän on!) niin liikenne saattaa olla pikkuisen ruuhkautunutta. Onneks meillä on 8h aikaa vaihtaa kenttää ja ladata paukkuja piiiiitkää ja puuduttavaa yölentoa varten. Se pätkä mua pikkusen jännittää tän pötsin kanssa, mutta onneks oon hankkinu Suomesta tämmöset:


Nimittäin gluteenittomat LENTOSUKAT! (Paketissa luki että näitten väri on "sand". En ymmärrä miks totuutta yritetään kaunistella.) Ai että noi hivelee silmää ja hipiää. :D Veikkaan materiaaliksi polyesteriä, mutta varmistuksen saan sitten lennon aikana, kun soija alkaa puskea varpaitten väleistä.
Testasin noita siis tässä yks aamu, ja ne tuntu kyllä oikeasti aika tosi hyviltä jaloissa. Noi pitäis laittaa jalkaan heti aamulla ennen ku nousee sängystä, että jalat ei kerkeä turvota ennen lentoa. Se tarkottaa siis sitä, että maanantaina vietän viimeiset hetkeni altaalla uiden ja aurinkoa palvoen- lentosukat jaloissa. Kiva hätkähdyttää kanssaihmisiä.



Tää viikko ollaan siis vietetty hotellissa lähellä lentokenttää.
Maanantaina pakattiin kimpsut ja kampsut matkalaukkuihin, siivottiin kämppä, pestiin petivaatteet ja nostettiin kytkintä. Meidän vieraina olleet suomi-veljet majoittu kahdeksi päiväksi tohon meidän läheiseen hotelliin ja niitten lento lähti toissapäivänä. Ai että tulee siisti fiilis kun lentokoneet nousee tosta ihan läheltä meren ylle! Sinne meidänkin matka kohta vie, dum di dum!

Oon napsinu muutamia kuvia tästä hotellista. Nyt jaan ne teidän onnekkaiden kesken.

Täällä on ihan kunnon keittiö. Lisäks hintaan kuuluu tiskauspalvelu joka ei kyllä ainakaan laske tän hotellin pojoja. Voin rehellisesti sanoa että tää paikka tuntuu enemmän kodilta ku se tunkkainen asunto missä oltiin lähes 4kk. Kas kummaa, luksukseen tottuu yllättävän nopeasti... :P
Lisäks täällä on kokovartalopeili! Tän paikan lisäks siitä herkusta (?) on voinu nauttia meidän koulussa yhdessä paikassa, ja Central Festivalin veskissä. Ei oo siis ihan tavallinen juttu täällä.



Partsi. Pilvisellä säällä saa jotenki tosi houkuttelevia kuvia...


Master chef.

Nää on niitä pieniä juttuja mistä nautin hyvässä hotellissa!
 Oon lotrannu tota body lotionia joka suihkun jälkeen oikein urakalla! Mun ihonhoito (ja kaikki muu ulkonäköön liittyvä) on ollu täysin rappiolla tän reissun aikana. Oon rasvannu kropan ehkä viis kertaa koko reissun aikana, ja nyt täytyy yrittää tän viikon aikana antaa kropalle kosteutta neljän kuukauden edestä. :D Luulen että mun iho on vanhentunu noin 20 vuodella. Aurinkoa ilman aurinkorasvaa, ei kosteusvoiteita, hikeä, merivettä, kloorivettä... Tuntuu että kaikki rypyt on syventyny +0,5cm.
Hiuksetkin on kyllä saaneet osansa tästä. Kuivat latvat alkaa tosta korvien yläpuolelta.
Onneks ne on vain pinnallisia juttuja ja sisäinen kauneus pääsee paremmin oikeuksiinsa kun ulkomuoto on vähän rispaantunut :D

Dansku sai ihan viimesenpäälle hienon pinnasängyn käyttöönsä! 

Oleskelutilaa.

Pikkupoika akvaariota ihmetteli.


Kaikissa roskiksissa on tämmöset koristeet. Tuoreita kukkia joka aamu- ne ei oo yhtenäkään päivänä ollu lakastuneita! Joku siis oikeasti vaihtaa ne päivittäin.



Täällä kyllä viihtyy kyllä aivan sairaan hyvin! Kannatti satsata, koska tää on meidän vika viikko ja tarkotus on relata ja kelata ja olla sitten hyvissä voimissa kun tullaan Suomeen.. ja katin häntä! Tiedän että mä oon ainakin ihan valmis ruumishuoneelle sen lennon jälkeen.
Terkkuja vaan Jennille, että ootte saamassa todella ihania vieraita... Ja mun on pakko päästä Jumboon, varaudu siihen! :P

Eilen käytiin hakemassa mulle lääkärintodistus lentoa varten.
Mua hiukan huvitti, kun multa otettiin pissanäyte ja verenpaine, ja lisäks lekuri kuunteli vauvan sydänäänet. Kaikki oli kunnossa ja sain todistuksen. Olin ihan varma että ne ultraa vauvan ja tekee sisätutkimuksen, mutta phah! Mietin vain että mitähän jos mulla ois oikeesti supistellu jo kuukauden todella paljon ja paikat ois auennu 5cm ja synnytys käynnistyis lentokoneessa.. Siinä vois lääkäri saada hiukan noottia? Enhän mä tietenkään sille mistään vaivoista ruvennu kertomaan kun halusin ton todistuksen keinolla millä hyvänsä!!
Toive kuitenkin on että vauva pysyy mahassa vielä 6 viikkoa eikä synny Istanbulissa kesken vaihdon... tai kesken lennon.


Nyt mun täytyy mennä nukkumaan päikkäreitä Danskun kanssa.

KOHTA NÄHDÄÄN IHANAT!!!!!!!
CAN'T WAIT!!!

PS!!! Mun on pakko vielä kerran ihmetellä tän blogin saamaa suosiota! :D
Tätä on käyty kattomassa nyt 4566 kertaa (ja lukuhan tulee nousemaan vielä huimasti :P), ja parhaimmillaan yhtä blogitekstiä on käyty lukemassa yli 100 kertaa!!!!!
Mieletöntä etten sanois! Miten mun sisarukset jaksaa käydä klikkailemassa ja lukemassa tätä niin ahkerasti uudestaan ja uudestaan? ;)

Oikeasti on ihan mukava kirjoittaa kun tietää että joku käy joskus lukemassa meidän kuulumisia.
Kiitos siis kaikille jotka on jaksanu seurata tätä! Ootte ihastuttavia. :*
<3


perjantai 16. toukokuuta 2014

TJ 10!!!

ARVATKAA MITÄ!!!
TJ 10!!!
Tai jos oikein pilkkua ruvetaan viilaamaan niin 10 yötä mutta 9 päivää! Aivan täydellistä, oijjoi! <3
Ihan kohta pääsen ostamaan candykingejä ja jälkiuunileipää! Muut asiat tulee sitten niitten jälkeen käkäkä. :) Toivottavasti saan ekan äitiyspäivärahan ajallaan niin ei tartte pihistellä määrissä.:D KELA ei oo nimittäin vieläkään ratkaissut mun äitiyspäiväraha-hakemusta. Siinä on taas niin tehokasta toimintaa että ei voi muuta ku hattua nostaa.

Kaikki jotka seuraa innokkaasti facebookkia tietääkin jo miten mun koulun kanssa kävi!
Mä siis autuaan onnellisesti missasin mun vikan loppukokeen!
Tarina meni niin, että mun edellinen koe oli viikko sitten keskiviikkona. Mulla luki kyllä yhdessä lapussa että vika koe on siitä tasan viikon päästä klo 9-12, mutta joku oikosulku tapahtui mun aivoissa sen viikon lööbailun aikana niin, että olin valmistautunu henkisesti menemään kokeeseen keskiviikon sijaan torstaina ja vielä ihan väärään kellonaikaan. Että hups vain! Rupesin sitten keskiviikkona kaivelemaan koulujuttuja esille, mutta facebookista huomasin miten mun kurssikaveri oli julkaissut kuvan missä hän tuuletti sitä miten vika koe on nyt ohi! Meillä piti olla sama koe joten meikällä rupes hiukan pulssi kiihtymään ja kädet hikoamaan kun harmaat aivosolut rupes käsittelemään juuri saatua tietoa. Kävi siis yksinkertaisesti niin, että missasin kokeen. Hups heijaa! Onneks sisko lohdutti että väärät päivämäärät liikkuu suvussa, joten tämä tapahtuma ei tuntunu ihan niin pahalta kestää buahahaa :D
Hätä ei sinänsä ollut tämän näköinen, koska kurssi on menny mulla tosi hyvin ja läpäisin sen ilman loppukoettakin. Olisin kuulemma voinu hyvää selitystä vastaan tehdä kokeen myöhemminkin, mutta mun kuuluisa kunnianhimo oli taas kadoksissa ja päätin tyytyä hiukan huonompaan kurssiarvosanaan- ja jättää koe tekemättä. Hah.
Semmonen tarina! Tää täytyy kertoa hyvin värikkäästi Turun yliopistolle vaihtokertomuksessa. Varmasti ilahtuvat.

Mutta mitä mä sitten oon touhunnu koko viikon ja vähän ylikin?
No hyvät ystävät, mä oon shoppaillu!
Oon laittanu rahaa haisemaan niin etten halua ees laskea montako euroa oon käyttäny.
Oon käyny kerta toisensa jälkeen ostoskeskuksessa nauttimassa laatuajasta itseni kanssa, shoppailun tuottamasta ilosta ja hyvästä sapuskasta.
Tässä muutama esimerkki...





On jokseenkin täydellistä istahtaa juomaan kuppi lattea (suklaisia lisukkeita unohtamatta), riisua kengät ja lepuuttaa väsyneitä jalkoja. (Varsinkin jos kyseessä on tämmöset nojatuolit mitä tässä kuvassa :D näyttää ihan joltain bordellin sisustukselta.)Istua ja katella ihmisiä niin kauan että sokeripiikki saavuttaa huippunsa ja jaksaa lähtä taas painamaan pitkin ostarin käytäviä.




Mähän oon tuhlannu kaikki rahani H&M nimiseen harvinaiseen kauppaan mitä ei muualta maailmasta löydy :D Hahhah! Eikun oikeasti huvitti mennä sinne ja tulla ison kassin kanssa pihalle. Mutta sieltä sattui löytymään mulle ihana juhlapaita, yks mekko mitä voin käyttää raskaana, pari pitkää toppia, Danskulle vaatteita ja kummilapsille juttuja. Mä oon yrittäny ajatella myös aikaa Thaimaa-reissun jälkeen, koska en usko että musta on siinä vaiheessa enää kaupoille lähtijäksi. Tosin en mee vannomaan, koska esim. IKEAN reissu houkuttelis aivan mahrottomasti! 
Mun/meidän kaikkien kummilasten synttärit osuu toukokuulle ja heinäkuulle, ni oon ostanu täältä kaikille lahjat valmiiksi <3 ei tartte enää ku postittaa murusille yllärit. 
Mulla on muuten maailman ihanimpia kummilapsia, pusuja vaan niille kaikille <3

Tähän väliin on pakko laittaa kaks kuvaa ostarin veskistä! Siis ihan suht hulppea toiletti etten sanois.
Mulla oli kamala kiirus ottaa tää kuva ennen ku pari kireän näköistä venäläistä lampsi tuolta kulman takaa. 
Venäläisistä mun on pakko sanoa sen verran, että kaikki thaikut inhoaa niitä. Ne tulee tänne isännän elkeillä, sotkee kaikki paikat, mellastaa ja pitää itteään jotenki aivan äärimmäisen erinomaisina.
Oon tavannu tällä reissulla muutaman mukavan venäläisen, mutta kaikki muut (ja niitä on muuten paljon!!) on ollu oikeasti nihkeetä sakkia!

Veskissä on aina tuoreita kukkia <3

 Täältä löytyy yks aivan mahdottoman ihana kauppa! Ostin kummipojulle sieltä penaalin ja jotain pientä sälää :) HArmi kun sitä putiikkia ei löydy suomesta.

Sitten löytyy tietenki näitä hifistely-merkkejä. Oli pakko ottaa kuva tästä kun toi hinta sai melkein mun aortan repeämään. Kyseessä siis pikkutytön Guessin kesäpaita ja shortsit. Hinta 57€. Että siis sillälailla! Harmi kun mulla ei oo tyttöä niin en sitten varastoon kehdannut ostaa, vaikka oisin siis valmis maksamaan mitä hyvänsä että lapsella on Guessia yllä!
Tää on ku karkkikauppa! <3 Voisin vuorata meidän kodin kaikilla ihianilla jutuilla, ja nää vois olla niitä juttuja! Noi on kaikki muovia mutta ne on vieny mun sydämen täysin. I LOVE COLORS! (Vai onko se colour, en koskaan muista! :D)

 Ostin itelleni jotain aivan täydellistä. Helmet ja rannekorun dimangipalloilla! Kyllä joka naisella pitää vähintään yhdet helmet olla! Eri asia sitten on pitääkö niitä olla kolmet, mutta siitä ei tarvi nyt onneks keskustella. :D Ootan niin että pääsen käyttämään näitä. Vaikka mikäs tai kukas mua estäis yhdisämästä näitä pierunpuremiin shortseihin ja haalistuneen reikäiseen toppiin?

 Muut ostokset jääkööt salaisuudeksi :)

Meidän ihana Danskun hoitaja on tänään vikaa päivää meillä. Ostin sillekin helmirannekorun läksiäislahjaksi. Sitä hoitajaa tulee kyllä iso ikävä, ja voin kuvitella että Danskukin kyselee vielä pitkään missä Micky on. Oli oikeasti niin pelastus että saatiin hoitaja meille ja oon osannu arvostaa sitä todella paljon.<3
Tosiaan maanantaina me lähdetään lasettaan täältä meidän thaikku-kodista ja suunnataan hotelliin viikoksi. Sieltä sitten kirjoittelen viimisen postauksen :)

Aurinkoa elämäänne, kohta nähdään! <3<3<3














 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

3. viimeinen viikkooooo!!! Ohoi!!!

Hei ihanaiset!

Tässä kuvia ja kuulumisia viimepäiviltä.

Mulla on ruvennu käpy palamaan sen takia koska täältä ei saa MISTÄÄN äitiysvaatteita!
Meillä on heti Suomeen palattuamme kahden viikon sisään kahdet juhlat ja haaveena ois löytää joku kolttu niitä varten. Vaan turha toivo!!! Oon kierrelly ja kaarrellu kauppoja ja putiikkeja, mutta ainuttakaan raskausvaatetta en oo nähny. Miten turhauttavaa se onkaan! Lisäks en viitti ostaa mitään normikokoisia vaatteita raskauden jälkeistä aikaa silmällä pitäen, koska en tiedä mitä noi koot oikeasti vastaa! Jos ostan 38 kokoisen mekon niin voi olla että se menis Suomessa 34 kokoiselle. Äh.
Tänne avattiin H&M ja mä menin ilosta kiljuen sinne väenpaljouteen.... vain todetakseni että äitiysvaatteet ei ollu rantautunu senkään liikkeen mukana tänne. ÄH!

Tää riepu olis ollu ainoa vaate H&M:ssä joka ois ehkä mahtunu mulle... Sinänsä tosi pelkistetyn kauniin yksinkertaisen klassisen linjakas...

Thaimaalaiset raskaana olevat käyttää tämmösiä.
Daniel kun näki tämän kuvan niin totesi että Äitin mekko...! Öhm.


Täällä lähistöllä on yks iiiiihana vaatekauppa! Ansso, siellä ois sullekin vaikka ja mitä! Mun on ehkä pakko ostaa itelleni joku kläninki sieltä, jos vaikka joskus vielä mahtuisin normivaatteisiin.

Se on siis nimestään huolimatta ihana kauppa.

Siellä on myyjänä 2kpl ladyboyta, ja voin kertoo että mulla oli ihan vähäsen vaikeuksia olla pokkana! Että ne olikin huvittavia! :D 




Ollaan juhlistettu vappua kahteen otteeseen leipomalla munkkeja! Eilen saatiin myös simaa. Aih ja voih, kyllä vatsa kiitteli sitä munkkien mässytystä.

Ja sitten!! Mulla on alkanu final examit!! Takana kolme koetta ja edessä yksi joka on vasta viikon päästä. Kaks koetta tähän asti on menny hyvin ja yks niin huonosti ku vain mahdollista. 
Meidän lähipiirissä sattui yksi aivan kamala tapaus joka vei kaikki mehut musta pariksi päiväksi. Koulujutut ja kokeet on tuntunu sen jälkeen täysin mitättömiltä asioilta. Siks oon menny kokeisiin aikalailla niillä tiedoilla mitä kurssien aikana on jääny päähän.

Nyt mulla on ollu kokeissa käytössä sanakirja ja siitä on ollu kyllä tosi paljon apua! Kiitos vain toiselle suomi-veljelle joka toi tän mukanaan.

Sitruunateetä ja Thaita.



Vähän uutta kuvakulmaa rannalla. Käkäkäkä.

Dansku löytää tosi kiitettävästi aina muitten lapsien leluja ja hyödyntää ne maksimaalisesti. Tässä poika halus että otan siitä kuvan kun se leikki venäläisen pikkupojan autolla.

Yhden ostoskeskuksen pihalla oli ihana asetelma. Piti ottaa kuva jos vaikka matkisin tätä kotona.



Oon syöny tämmösen.

Ja tämmösen.

Ja tämmösen...
Aina on syytä PIENEEN herkutteluun vai mitä! Yh.


Näistä portaista oli pakko ottaa kuva! 71 porrasta joka ikinen aamu, buaah. Parhaana päivänä näitä tulee ravattua monta kertaa. Aluks ne meni aika kevyesti, mutta nyt meinaan ruveta hyperventiloimaan kesken matkan. Jalat painaa nykyään noin 1000kg/koipi ja se tekee etenemisestä aika mielenkiintoista. Siihen kun lisää liitoskivut niin voitte kuvitella miltä näytän kävellessä!
Mulla on kyllä tukisukat täällä mukana, MUTTA! Laittakaapa ite hiostavat stay-upit jalkaan 30 asteen helteellä! Mieluummin kärvistelen raskailla ja turvonneilla koivilla. Lennolle kyllä ajattelin laittaa ihan sitä varten ostetut lentosukat. Ei oo tarkotus että jalat poksahtaa kesken matkan.

Pilvisellä säällä luokan ikkunasta oli hienot maisemat! 

Tää juttu oli kertakaikkisen pysäyttävä!

Meidän suomi-vierailla on paha tapa käydä pöllillä.
Eräänä kauniina päivänä Daniel oli löytäny sätkä-tarvikkeet ja kattokaa mitä se oli tekemässä!
Kuvanlaatu on kehno, mutta poitsu oli ottanu pussista filtterin, sätkäpaperin, ripotellu puruja paperille, ja jos se ois saanu hetken aikaa vielä touhuta niin se ois varmasti kääriny sätkän.
Hyytävän huvittava tapaus! Poika on vähän liian fiksu.

Meidän koulusta löytyy aina tämmösiä ihania pieniä yksityiskohtia. Mä voisin tehdä kotonakin tämmösen seinälle.. jos saisin vaikka joskus aikaseks...

Ostin uuden sormuksen, tällä kertaa hopeaa.

Hyi mulla tulee niin kuuma kun hiesuttelen tässä sohvalla ja tietokone kiehuu sylissä.

Rupee postaukset pikkuhiljaa läheneen loppuaan, liput salkoon! :)
Ihan kohta nähdään, JIIHAAA!!!!







keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

VK 14 ja vähän yli :)

HEEEHHEI!!!
Tein comebackin kaikista vakaista päätöksistä huolimatta :D Mun tukka on ruvennu entisestään harmaantumaan tän blogin myötä, eikä oo tarkotus tulla Suomeen viettämään 25v synttäreitten sijaan omia viiskymppisiä!

Meidän ihanin Danskun hoitaja on mahdollistanut sen, että saadaan välillä Jaakon kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Viikko sitten käytiin läheisessä ostoskeskuksessa nauttimassa toistemme seurasta. Kuljettiin käsi kädessä ja oli jotenkin tosi nostalgista. Ihan niinku seurusteluaikana :)

Starbucks-coffeessa odoteltiin että muut putiikit aukeaa. 

Mitä ootte mieltä näistä? Jos ois mahdollista niin ostaisin näitä itelleni kasapäin ja kaikille ihanille tuliaisiksi! Noi on sisältä bambua. Ja noi värit, AH!!!! 

Posti toi meille mitä ihanimman yllärin, kun mun rakas isosisko lähetti meille kirjeen ja herkkuja! Nautiskelin pitkään ja hartaasti Panttereita ja ajattelin että kyllä on Suomessa hyvin asiat kun sieltä saa niin hyviä karkkeja!
Toinen meillä asuvista Suomi-veljistä on muuten yhtä koukuttunut Candykingeihin ku minäkin. Jospa sitä vaikka perustettais Candyking-watsappryhmä. Kuinka moni ois messissä? :D Kieli pitkällä ootan että pääsen lappamaan irtokarkkeja suoraan cittarin muovikassiin!


Njamsk! <3
Ainoa huono puoli karkeissa on se, että kun niitä syö niin johan rupeaa väsyttämään. Mulla meni puolet viikosta ihan sokeri-pöhnässä ja ajattelin jo että mun hemoglobiini on romahtanut. Mutta kun karkit loppui niin loppui myös väsymys.

Tässä seuraavassa on sitten katastrofin ainekset kasassa!

Poijjaat toi meille säkeittäin kaurahiutaleita ja niitä yritetään nyt sitkeästi tuhota.
Minä, emäntä-ihminen kun olen syntymästäni asti ollut (!), päätin pyöräyttää meidän uudessa uunissa miesväelle kaurakeksit. 
Tässä kuvassa on meneillään voin ja sokerin vaahdotus VISPILÄLLÄ! Jo siinä vaiheessa rupes meikäläisellä porstua lyhenemään ja rupesin aavistelemaan että tästä ei hyvää seuraa.

Tässä kuva lopputuloksesta. Kaurakeksien sijaan saatiin jauhelihapihvin näköisiä kasoja, jotka kärähti yläpuolelta ja jäi raa'aksi alapuolelta. (Itseasiassa makukaan ei kauheasti poikennut j.pihveistä.)
Pojat yritti urheasti syödä niitä ja vakuutella että kyllä on hyviä keksejä emäntä onnistunut loihtimaan! Ne on pari kertaa pyytäny mua uudestaankin leipomaan, kohteliaita kun ovat! :D

Toinen onnistumisen kokemus kokkaamisessa tuli, kun valmistin illalliseksi uunissa kankoipia, porkkanaa ja sipulia ja keitin kylkiäiseksi riisiä.
No arvatkaa vaan miten siinä kävi...
Kanankoivet jäi sisältä raakileiksi (en ymmärrä miten muut niitä pystyi syömään, veri vain tirskui hampaitten väleistä), porkkanat ja sipulit oli karrelle palaneita, ja entäs riisi sitten... Siitä oli loppunut vesi alta sekunnin ja kattilaan oli palanut sentin kerros mustaa riisiä. (Kattilaa ei oo vieläkään saatu puhtaaksi, vaikka neljä ihmistä on sitä yrittänyt jynssätä.)
Ei oo mun ruuanlaittotaidoissa näköjään kerskumisen varaa! Ei liioin leipomistaidoissa!
Ja nyt vapun kunniaksi olis kiva tietenkin leipasta munkit ja laittaa simat pöhisemään, mutta ei, mä jätän ne hommat niille jotka osaa.
Oisko mitään kokkikoulua 25 vuotiaille äideille..? Voitais lähteä liikkeelle vaikka riisin keittämisestä.

Sitten muihin aiheisiin.

Mun koulumotivaatio on laskenut niin, etten uskois koskaan olleeni ahkera koululainen.
Mun loppukokeet alkaa huomenna, ja mietin miten tässä nyt näin kävi että motivaatio laski ku lehmän häntä just ennen kokeita.

Sitkeästi kuitenkin YRITÄN opiskella, vaikka prograstinaatio on ollut kukkeimmillaan.

Välillä haen motivaatiota tämmösestä...

...ja välillä tämmösestä.
Ja millon mistäkin samansorttisesta jutusta. Krhm.. Haaveena on synnyttää 5kg pienokainen ja olla raskauskiloilla varustettu matami seuraavat vuodet.

Tähän pisteeseen on tultu: paita saa lepattaa avonaisena päällä. Buahahaa, näkisittepä mut :D

I'm swollen. 
Kerta ukko ei suostu ostamaan mulle isompaa dimangisormusta raskaus-ajaksi, niin oon päätyny tämmöseen ratkaisuun. Käkäkäkä. 

Viikonloppuna tuli taas havaittua miten eri asenteilla ihmiset tulee rannalle päivää paistattelemaan!

Rouva oli sonnustautunut pitkiin housuihin, pitkähihaiseen paitaan, isoihin aurinkolaseihin ja turbaaniin. Jos oikein katsoin niin jalkapöydät, kämmenet ja nenänpää oli vaarassa saada hiukan aurinkoa. 
Ps. Ei ollu varmaan yhtään kuuma tolla naisella..


Aah, pieni Meksikolainen mies päiväunilla rantahietikolla <3

<3

Tää kuva on siltä meidän saarilomalta. Kuvateksti on "Purjeisiini tuulta anna". Jotenkin kauhun sekaisella kunnioituksella seurattiin miten tämä merten matami lipui majseteetillisesti meidän ohi ja näytti olevan uppoamaisillaan hetkenä minä hyvänsä!


Hyvät ystävät, tänään käännettiin kalenteria ja vuorossa on TOUKOKUU! En voi kässätä että ihan pian ollana jo Suomessa! Oon niin ratkiriemuissani siitä että mun on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun. 
Haluaisin niin kovasti jo päästä sisustamaan kotia. Aijon tehdä meidän kodista huvikummun, koska tää meidän Thaimaan asunto on pelkkää ruskeaa ja beessiä (eli gluteenitonta). Ahdistaa, mä tartten värejä ympärilleni!
Epätoivosesti yritän myös löytää netistä mulle kaapua kesän juhlia varten. Helppoa löytää, kun pötsin ympärys on yli metrin..
RV 30+0. Ei, ei siellä ole kaksosia.
Ja naapurin Aijalle terkkuja, että nyt meillä on tiedossa kumpi täältä on tulossa ;)

Loppuun vielä kaksi kuvaa kauniista Thaimaasta.





Teillä lukijoilla on varmasti kriisin paikka kun tää blogi loppuu, nimittäin tekstejä on tulossa enää muutama! :) 

Ihanaa vappua ja kevättä teille sinne, pian saatte meidät riemuksenne (riesaksenne) taas saman maan kamaralle!
Kuulemiin <3