Nyt kohti taivasta katselen.

Viimeviikon kohokohta:
Pidettiin eilen ensimmäistä kertaa täällä olon aikana nettisurat. Voi että, tiedättekö. Niitä oli niin ikävä. Tuntui niin ihanalta ja lohduttavalta ja turvalliselta kuunnella niitä. Ihan parasta että on tämmönen mahdollisuus vaikka asuu ulkomailla. <3 Seurat kuulu Leppävirran ry:ltä. Oli kiva ajatella että siellä oli mahdollisesti Jaakon vanhemmatkin ja me kuunneltiin samaa puhetta :)

Tänään käytiin tossa lähellä olevassa kauppakeskuksessa. Jaakko kävi Thai-hieronnassa ja mä sen jälkeen tunnin jalkahieronnassa. Voi veljet! Se oli niin rentouttavaa! Ja ihanaa! Ja halpaa! Jos tunnin jalkahieronta maksaa Suomessa n. 60€ niin täällä se on alle 5€. Voin taata ettei toi kerta jääny ainoaksi kerraksi! Teki kyllä niin hyvää: istua pehmeässä mukavassa nojatuolissa, laittaa silmät kiinni ja tuntea miten veri lähtee kiertämään koivissa. Lopuksi sai kupillisen teetä. Ah! Omaa ihanaa laatuaikaa parhaimmillaan!

Olin lukemassa koulun kirjastossa ja mietin tyytyväisenä miten ruskealta mun sääret näytti! Vilkaisu kohti kattoa paljasti syyn: katto oli täynnä ikkunoita jotka oli likaisen ruskeat. Auringon valo varmaan heijasri ruskeaa likavaloa ympärilleen ja sai sääretkin näyttämään ruskeilta. Äh.

Samaisessa kirjastorakennuksessa on ihana kahvila! Kattokaa mikä tyyny! <3

Ja ihana seinämaalaus.

Ja ihana leivos, slurps! Söin siellä kahvilassa myös tänään ekaa kertaa lounasta mutta se oli karvas pettymys. Riisiä oli 3/4 lautasellista ja kanaa pieni nokare. Ainiin, oli myös kaksi siivua kurkkua. Entistä nälkäisempänä lompsottelin tuttuun ja turvalliseen Cafeen ja sain mahani täyteen.

Kahvilasta.

Ahkeraa opiskelua! Ja pringlesejä. Pahoinvointi jyllää edelleen aina aamuisin ja aamupäivisin ja mulla on pakko olla aina jotain suolapitoista laukussa hätävarana.

Tää oli niin hauska :D Opiskeltiin tänään miten voi saada lisää rahaa. No, naimisiinmeno oli opettajan mielestä yksi vaihtoehto :D

Pupuliini karusellissa <3

Muuta tänne ei oikeastaan nyt kuulu. Elämä on ollu jotenki tosi ihanaa. Ootellaan lisäks pienellä jännityksellä miten meidän lastenhoitajaetsinnän käy: ollaan sovittu jo yhden naisen kanssa että se tulee meille, mutta mikään ei oo varmaa ennen ku se kantaa matkalaukkunsa tänne ja asettuu taloksi. Jännä siis nähdä miten käy!

Ihania kevätpäiviä sinne Suomeen! <3


Ps. Tata blogia on klikkailtu jo 635 kertaa! Hakellyttavaa!

Kuvia!

Mun puhelin on vähintään yhtä ailahtelevainen ku minä. Nyt se suostui lähettämään kuvat koneelle. Iloitkaamme siitä. :) Tässä siis sekalaisia kuvia pitkältä aikaväliltä.

Meidän pieni hyttysten syömä enkeli <3 mun koivet on saanu myös osansa hyttysiltä ja näyttää nyt ihan ruton riivaamilta.

Saadaan lainata meidän vuokranantajan skootteria joka ei oo menopeleistä luotettavin. Meinaa sammahtaa risteyksiin. En oo uskaltautunu sillä mihinkään mutta Jaska uhmaa välillä kohtaloa :)

Leikkasin murmelin kikkaroita lyhyemmiksi. Suomessa Danielin hiukset oli ihan suorat, täällä ne menee söpösti kikkaralle. Mun tukka on kans muuttunu täällä muttei välttämättä parempaan suuntaan. Harottavampi se ainakin on.

Punakka? 

Hikinen? 

Aah, tää oli niin hyvää! Venäläistä salaattia, vuorattu majoneesilla ;)

Nää pinkit kukat ilahduttaa mua ihan jokainen päivä! Koulun piha tulvii näitä ihanuuksia <3

Chicken Tikka Masala. Tää ruoka on t a i v a a l l i s t a !!!!! 

Kaverilla oli muutama pullo kuorma-auton perässä!

Pupeloidi <3

Pojan pottakirja. Kovia kokenut, saa nähdä kestääkö rissun loppuun asti.

Kookospalmu. Uaah.

Biitsiltä! :) 

Pupsukkainen <3 otti heti omakseen jonkun pikkutytön hiekkalelut.

Edustuskuva käkä :D

Evästauko <3

Daniel herättää ihastusta thaimaalaisissa tervehtimällä "savaijdii khap" (samalla kädet tuodaan yhdessä kasvojen eteen) ja kiittämällä "khop khun khap". Mulla ei oo mitään muistikuvaa miten noi kirjotetaan vaikka opiskelen thain perusteita.

Aah, onneks täällä on myös mäkki josta saa ihaniaihania ranskiksia :D

Etsi napa.

Tom Yam-keitto on taivaallista! Uaah. Voisin syödä tätä päivittäin!

Musta on tullu täällä mentosejen ystävä. Näitä on hyvä pitää laukussa, jos vaikka sattuu huono olo tulemaan. Tai makeanhimo.

Meidän vastapäätä asuu ranskalainen pariskunta joilla on 5v poju ja vanhempi thaimaalainen lastenhoitaja. Daniel viihtyy siellä tosi hyvin ja menee välillä tunniksi leikkimään tohon ulos.

Enempää tekstiä ei irtoa. Kirjotan kyljelläni sängyllä ja asento on vähintäänkin epä-ergonominen!
Seuraavaan kertaan! :)

Ei aihetta :P

Hei murut <3

Mitääh, onko siitä menny viikko ku oon edellisen kerran tänne jotain raapustellu? Hups, anteeksi hiljaiselo!
Ja nytkin saatte tyytyä pelkkään tekstiin, koska jostain kumman syystä mun puhelin ei tällä(kään) kertaa suostu lähettämään kuvia koneelle :( Yritän vielä tän kirjottamisen ohessa.

Mistäs mä alottaisin!
No vaikka koulusta.
Mulla on neljä kurssia meneillään, ja yks niistä on semmonen että mulla on nyt jo, tokalla viikolla, semmonen kutina että mitenhän sen kanssa käy. Aihe on mielenkiintoinen, mutta kun mä en ymmärrä siellä tunnilla 95% mitä opettaja puhuu :( Se on tunnelmaa latistavaa. Mun sanavarasto on niin huono (en siis osaa human resourges management-sanastoa, kumma juttu :D), että jokaisessa lauseessa mitä opettaja sanoo, on vähintään kaks sanaa mitä en ymmärrä. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä. Mun pitäis opiskella ihan siaraan ahkerasti itsenäisesti aina koulun jälkeen, että en ois hoo-moilasena joka tunnilla.
Onneks muut kurssit (social psyvhology, principles of management ja fundamental thai) on tosi mielenkiintosia ja oon ainakin tähän asti pysyny suht hyvin kärryillä :)

Lastenhoitohomma ei oo edenny mihinkän suuntaan. Voi miks se onki niin vaikeeta? Oon ruvennu asennoitumaan siihen, että lastenhoitajan löytyminen ois lottovoitto, mutta luultavasti sitä lottovoittoa ei tule. Harmittaa, mutta näillä mennään.

Mä oon vallan ruvennu kävelemään koulumatkat takaisin päin :) Ei se joka päivä oo tuntunu kauhean mairittelevalta- joskus laiskottaa ja joskus väsyttää, joskus ei jaksais hikoilla auringonpaahteessa, kantaa painavaa koululaukkua (johon oon sullonu koulupuvun), nuuskia pakokaasuja ja mätäneviä roskiksia ja hätistellä yli-innokkaita skootterikuskeja. Ne ei ymmärrä että joku haluaa mieluummin kävellä kuin istua mopedin kyytiin. Mutta, mä yritän ajatella kävelemisen hyötyjä: parempaa siedätyshoitoa kuumuudelle mä en tuu täällä koskaan saamaan, kouluta kotiin menee melkein koko matkalta sangen siedettävä kävelytie joka mahdollistaa tämän (ei oo todellakaan itsestäänselvää täällä!), saan päivän ainoat auringonsäteet siinä samalla, ja peruskunto ei vallan pääse rapistumaan. Yritän jaksaa pysyä reippaana niin pitkään kuin raskaus sallii. Luultavasti jossain vaiheessa olo rupeaa olemaan jo niin tukala ettei kävelystä tule mitään. En liioin aijo kävellä jos liitoskipuja tms ilmenee.

Mulla on ruvennu fiilis taas pikkuhiljaa nousemaan, ja oon todennu että kaikki on niin omasta asenteesta kiinni! Ei ressiläinen tuu yhtikäs mitään jos märehtii joka asiaa ja valittaa kaikesta. Tähän tilanteeseen on nyt vain sopeuduttava! Ei auta vollottaa sitä, että kaipaan suomalaisia ystäviä, haluaisin tänne lähelle jonkun kaverin (jolla on mielellään lapsia) jonka kanssa saan illat (puhun siis Jaskan työ-illoista) kulumaan. Ei auta valittaa että Daniel on niin pitkäsytynyt kun sillä ei oo kavereita ja vaatii 100% huomion koko ajan, eikä myöskään sitä että täällä ei ole leikkipuistoja tai muitakaan paikkoja mihin voisi mennä lapsen kanssa viettämään aikaa. Kontrasti suomen arkeen on kyllä todella suuri, ehkä siks oon ottanu tän niin raskaasti. Lastenhoitaja helpottais niin paljon, kun mulla ois täällä seuralainen ja me saatais joskus Jaskan kanssa kahdenkeskeistä aikaa.
Mutta elämä ei tunnu enää läheskään niin kurjalta mitä vaikka viikko sitten :)
Lisäks mä nautin todella paljon siitä, jos pääsen yksin käymään esim. ostoskeskuksessa tms. Se on niin terapeuttista ja rentouttavaa! <3

MITÄ SUOMEEN KUULUU?
Me ollaan oltu kohta jo kuukausi täällä! Sunnuntaina tulee 4vk siitä kun tultiin!!! Hups, aika on kyllä hurahtanut kaikkine iloineen ja suruineen :)

Voi että miks noi kuvat ei suostu latautumaan!!!! Mulla ois pilvin pimein kuvia viikon varrelta. Mä laitan ne sitten toisella kertaa jos saan nää tekniikan ihmelaitteet pelittämään.

Ihania helmikuun päiviä sinne <3 Kohta on ystävänpäiväkin, sitä on täälläkin mainostettu ainakin viikon verran :) Kaikille ystäville iso pusu ja rutistus! <3

Sitäsuntätä.

Hei taas pitkästä aikaa!

Yritin sunnuntaina ruveta kirjottamaan mun shoppailureissusta, mutta koska sunnuntaityöllä ei ole siunausta, niin yksikään kuva ei suostunut latautumaan koneelle. Niimpä postaus jäi tekemättä ja kuvat laittamatta. Kokeillaan nyt paremmalla onnella!

Koulu on siis alkanut nyt ihan toden teolla. Joka aamu kouluvaatteet päälle ja portille kökkimään tuleeko kyyti vai ei. Yleensä se tulee, mutta esim. tänään koulusta päästyäni odottelin ja odottelin eikä kuskia näkynyt. Menin pyytämään respan tädiltä että se soittais mulle toisen kyydin, ja kotimatkalla tuttu kuski ajeli vastaan- ainoastaan 45min myöhässä. Diipadaa. Pieni jännitysmomentti aina mukana että millähän ilveellä minäkin päivänä kotiin/kouluun raahaudun!

Joka tapauksessa, koulu on tuntunut tähän asti kivalta! Yksi oppitunti kestää aina 2h, ja jos ei pidetä taukoa välissä niin se on mulle aika pitkä aika keskittyä ja yrittää pysyä kärryillä. Lisäksi mua rupeaa helposti väsyttämään ja ajatus lähtee karkailemaan. Englanniksi opiskelu on siis ihan eri tavalla uuvuttavaa. Oon ollu joka päivä koulun jälkeen a i v a n poikki. Ja päänsärkyinen. Onneks me ollaan saatu hätäavuksi nyt eilen ja tänään Danskulle hoitaja, ni mulla on mahdollisuus vetää henkeä koulun jälkeen. Muuten lastenhoitajan etsintä on ollu todella takkuista eikä ketään tunnu löytyvän. Saa nähdä miten tässä käy.

Ostin sunnuntaina hienot aurinkolasit! Voi kuulkaa ku kotona tajusin että sankoja koristaa pääkallorivi! Kaupassa katoin että hienoja kultaisia palloja. Nielaus.

Lisäks noitten auringonvaloa vastaan tarjoava suoja on olematon, siristellä täytyy ilman laseja ja lasit päässä.

Mun herkkurinkulat! :) Oikeat kihla- ja vihkisormukset on tätä nykyä liian pienet turvonneisiin sormiin, ja siks mun piti käydä ostamassa feikkifeikkifeikki-sormukset. Ai että, onhan ne makiat!

Ostin myös kahdet super hotit shortsit :D

Napsin tänään kuvia kun istuin puun katveessa ja odottelin kuskia. (Joka ei siis tullut. Tosin se ilmestyi äsken kotiovelle ja tuli kysymään mihin aikaan huomenna...)

Näättekö ton sinisen pilkahduksen puskan takaa? Voi kuulkaa! Meidän koulun puna-valkoista katukivetystä on ruvennut maalaamaan maailman sympaattisin kitukasvuinen thaimaalainen! Se on maalannu ainaki 2km tota raitaa sinisen sateenvarjon alla. Mun tekis mieli viedä sille kylmää mehua tms kun se on niin ahkera ja ulkona on niin kuuma!

Ihan kivan näjöistä minun makuuni.

Musta on tullu näköjään super kuiva jalkojen kuvaaja! Mutta tän kuvan pointti on se, että käytin niitä mustia muovisia kenkiä tasan yhden päivän ja se riitti. Teippasin joka ikisen varpaan ja nilkat ja kantapäät ja päkiät ja silti sattu ja hiersi ja hikos. Näillä aijon lampsia loppuajan, sanokaa vaan mitä haluatte!

Mikäs punainen hätävara laukusta kurkistaa? Pahoinvointi tulee joka ikinen aamupäivä ennen puolenpäivän ruokailua. Tää on hyvä keino karkottaa oksennus!

Näin täällä muutetaan kalustoa :D 

Eipä tänne tällä kertaa muuta. Ikävöin ihan suunnattomasti suomalaisia ystäviä. Illat on täällä niin pitkiä että henki meinaa loppua. 

Mitä Suomeen kuuluu? Onko väriskaala samantyyppinen mitä täällä? :P

Pusuja <3