Ei aihetta :P

Hei murut <3

Mitääh, onko siitä menny viikko ku oon edellisen kerran tänne jotain raapustellu? Hups, anteeksi hiljaiselo!
Ja nytkin saatte tyytyä pelkkään tekstiin, koska jostain kumman syystä mun puhelin ei tällä(kään) kertaa suostu lähettämään kuvia koneelle :( Yritän vielä tän kirjottamisen ohessa.

Mistäs mä alottaisin!
No vaikka koulusta.
Mulla on neljä kurssia meneillään, ja yks niistä on semmonen että mulla on nyt jo, tokalla viikolla, semmonen kutina että mitenhän sen kanssa käy. Aihe on mielenkiintoinen, mutta kun mä en ymmärrä siellä tunnilla 95% mitä opettaja puhuu :( Se on tunnelmaa latistavaa. Mun sanavarasto on niin huono (en siis osaa human resourges management-sanastoa, kumma juttu :D), että jokaisessa lauseessa mitä opettaja sanoo, on vähintään kaks sanaa mitä en ymmärrä. Yritä siinä sitten pysyä kärryillä. Mun pitäis opiskella ihan siaraan ahkerasti itsenäisesti aina koulun jälkeen, että en ois hoo-moilasena joka tunnilla.
Onneks muut kurssit (social psyvhology, principles of management ja fundamental thai) on tosi mielenkiintosia ja oon ainakin tähän asti pysyny suht hyvin kärryillä :)

Lastenhoitohomma ei oo edenny mihinkän suuntaan. Voi miks se onki niin vaikeeta? Oon ruvennu asennoitumaan siihen, että lastenhoitajan löytyminen ois lottovoitto, mutta luultavasti sitä lottovoittoa ei tule. Harmittaa, mutta näillä mennään.

Mä oon vallan ruvennu kävelemään koulumatkat takaisin päin :) Ei se joka päivä oo tuntunu kauhean mairittelevalta- joskus laiskottaa ja joskus väsyttää, joskus ei jaksais hikoilla auringonpaahteessa, kantaa painavaa koululaukkua (johon oon sullonu koulupuvun), nuuskia pakokaasuja ja mätäneviä roskiksia ja hätistellä yli-innokkaita skootterikuskeja. Ne ei ymmärrä että joku haluaa mieluummin kävellä kuin istua mopedin kyytiin. Mutta, mä yritän ajatella kävelemisen hyötyjä: parempaa siedätyshoitoa kuumuudelle mä en tuu täällä koskaan saamaan, kouluta kotiin menee melkein koko matkalta sangen siedettävä kävelytie joka mahdollistaa tämän (ei oo todellakaan itsestäänselvää täällä!), saan päivän ainoat auringonsäteet siinä samalla, ja peruskunto ei vallan pääse rapistumaan. Yritän jaksaa pysyä reippaana niin pitkään kuin raskaus sallii. Luultavasti jossain vaiheessa olo rupeaa olemaan jo niin tukala ettei kävelystä tule mitään. En liioin aijo kävellä jos liitoskipuja tms ilmenee.

Mulla on ruvennu fiilis taas pikkuhiljaa nousemaan, ja oon todennu että kaikki on niin omasta asenteesta kiinni! Ei ressiläinen tuu yhtikäs mitään jos märehtii joka asiaa ja valittaa kaikesta. Tähän tilanteeseen on nyt vain sopeuduttava! Ei auta vollottaa sitä, että kaipaan suomalaisia ystäviä, haluaisin tänne lähelle jonkun kaverin (jolla on mielellään lapsia) jonka kanssa saan illat (puhun siis Jaskan työ-illoista) kulumaan. Ei auta valittaa että Daniel on niin pitkäsytynyt kun sillä ei oo kavereita ja vaatii 100% huomion koko ajan, eikä myöskään sitä että täällä ei ole leikkipuistoja tai muitakaan paikkoja mihin voisi mennä lapsen kanssa viettämään aikaa. Kontrasti suomen arkeen on kyllä todella suuri, ehkä siks oon ottanu tän niin raskaasti. Lastenhoitaja helpottais niin paljon, kun mulla ois täällä seuralainen ja me saatais joskus Jaskan kanssa kahdenkeskeistä aikaa.
Mutta elämä ei tunnu enää läheskään niin kurjalta mitä vaikka viikko sitten :)
Lisäks mä nautin todella paljon siitä, jos pääsen yksin käymään esim. ostoskeskuksessa tms. Se on niin terapeuttista ja rentouttavaa! <3

MITÄ SUOMEEN KUULUU?
Me ollaan oltu kohta jo kuukausi täällä! Sunnuntaina tulee 4vk siitä kun tultiin!!! Hups, aika on kyllä hurahtanut kaikkine iloineen ja suruineen :)

Voi että miks noi kuvat ei suostu latautumaan!!!! Mulla ois pilvin pimein kuvia viikon varrelta. Mä laitan ne sitten toisella kertaa jos saan nää tekniikan ihmelaitteet pelittämään.

Ihania helmikuun päiviä sinne <3 Kohta on ystävänpäiväkin, sitä on täälläkin mainostettu ainakin viikon verran :) Kaikille ystäville iso pusu ja rutistus! <3