Koulupuku!

Noniin armaat ystävät!

Mähän oon kertonu teille jo ennen reissua, että meillä on koulussa koulupuvut. Orientaatioviikolla me tosiaan mentiin yhtenä kauniin hikisenä päivänä erittäin pieneen ja ahtaaseen kauppaan josta ostettiin puvut.
Mä menin sisään ensimmäisenä oppilaana ja myyjät katteli mua päästä varpaisiin ja jutteli huolestuneen näkösenä päät yhdessä. Luulen että huolenaihe oli mun vyötärönseutu jota ei siis ole.
No, naiset rupes kiikuttamaan mulle toinen toistaan suurempia paitoja ja hameita, ja mä menin kuuliaisesti sovituskoppiin hikoilemaan.
Kaikilla tytöillä on samanlaiset kaulukselliset t-paidat, ja hameista oli muutamia vaihtoehtoja: kapea musta kynähame jonka pituus ei todellakaan polvia peitä- se on musta hassua, koska täällä korostetaan konservatiivista pukeutumista. (Meille sanottiin jo ennen koulun alkua että ei lyhyitä shortseja eikä toppeja.)
Toinen vaihtoehto on lyhyehkö musta kreppihame, ja kolmas vaihtoehto pitkä musta kreppihame. Mä sovitin sekä lyhyempää että pitkää kreppihametta. Jostain syystä mulle ei edes tuotu kynähametta, kuinka moukkamaista! :D
Joudun mahan takia jättämään hameet tohon mahan alle, ja voin sanoa että lyhyempi kreppihame näytti todella epätoivoiselta mun päällä! Niimpä päädyin pitkään hameeseen, vaikka myyjän mielestä se oli liian pitkä mulle. Whaat, eikö pitkän hameen kuulu olla pitkä? Ilmeisesti ei.
(Pitkä hame on muuten siitäkin syystä mulle tosi näppärä, koska joudun varmaan jossain vaiheessa käyttämään tukisukkia ja nehän näyttää kauniilta polvipituisen helman alta..!)

Voin kertoa että itsetuntoni mureni murenemistaan.
Ostin kaksi paitaa: toinen kokoa 3XL ja toinen 4XL. Toivon että suurempi menee mulle ihan loppumetreilläkin, mutta varma en ole.
Tunsin itseni jättimäiseksi virtahevoksi sirpakoitten koulutovereiden sovitellessa lyhyitä kynähameita ja näyttäessään mannekiineilta.
Ajattelin että mun seuraavat 4kk on pilalla, koska joudun käyttämään hirveitä kaapuja aina koulussa.

Seuraavana päivänä ostettiin koulusta koulupukuun kuuluvat napit ja muut viritykset sekä vyön.

Tänään ryhdistäydyin ja vaihdoin napit paitaan, lisäsin muut krumeluurit ja sovitin pukua vielä kerran. Ja arvatkaa mitä: OLIN TODELLA TYYTYVÄINEN! Noi piristävät yksityiskohdat sai kyllä ihmeitä aikaan!
Tässä kuvia!

Noo, näytän ehkä vähän lentoemännältä :D (paidan hihoja täytyi kääntää koska ne on hävyttömän suuret ja lepattavat. Onneks mun käsivarret ei vastaa mahan kokoa :D )

Vyö. Aika miesmäinen mutta onneks oon muuten niin naisellinen :P

Nappi.

Rintakoru. Meni hiukan vinkkeliin. Saa nähdä onko se tossa asennossa koko 4kk vai saanko aikaseks laittaa sen suoraan.

Tämmönen härpäke on paidan kauluksessa.

Lisempää nappeja.

Koulupuvun kanssa pitää olla mustat kengät. Ostin Chanelin (:P) erittäin tekonahkaiset kengät lähimmästä katukaupasta pilkkahintaan, ja luulen että nää tulee koitumaan mun turmioksi. Oon tottunu tähän asti kävelemään täällä mun lemppari nahkasandaaleissa (keltaiset, nami <3), ja nyt mun pitäis lompsia tämmöisissä! Nää on varmaan helteellä yhtä vilpoisat ku elmukelmuun käärityt koivet!

Mitä tykkäätte mun koulupuvusta? Oikeastihan on tosi näppärää ettei tartte joka aamu miettiä mitkä vaatteet laittais!

Täällä on nyt Kiinalainen uusivuosi ja tässä meidän kotikadulla on tosi rauhallista. Luulempa että rannalta saattaa löytyä vähän enemmän vilskettä ja pauketta.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Lastenkoti....

...joka ei ollutkaan lastenkoti. Vaan enemmän koulun tapainen systeemi joka kuhisi ihania pieniä innokkaita ipanoita <3

Sellaisessa siis kävimme eilen.

Ihana kenkäteline niillä muksuilla ainakin on! (Paitsi että, missä kengät...?)

Tällä mitataan varmaankin vaahtosammuttimia?

Lapset oli kyllä tosi suloisia ja innokkaita esiintyjiä. Ne osas jopa laulaa englanniks!

Me siis ajettiin bussilla paikalliseen "lastenkotiin". Istuttiin ja katsottiin lastenkotia käsittelevää videota. Alkuun meni oikein hyvin, mutta sitten. Kylmä hiki rupes nousemaan meikäläisen iholle ja mä tiesin että jaahas, nyt ois päästävä makuulle ja jalat kohti pohjoista aika nopeasti. Se ei ollu ikäv kyllä mahdollista. Pian mulla rupes meneen korvat lukkoon ja siinä vaiheessa painelin pihalle asap. Hengittelin raitista (+30asteista) ilmaa ja onneks ystävällinen opettaja yliopistolta avas mulle vesipullon koska en saanu sitä auki. Pyörrytys meni pikkuhiljaa ohi, mutta jälkiseurauksena mun oli käytävä oksentamassa paikallisen puun juurelle.
Ne asiat jäi ikävä kyllä päällimmäisinä mieleen lastenkotireissulta! :D
Lisäks kävi niin onnellisesti, että olin ilmottanu mun koulukyytsärille tarvitsevani kyytiä puoli neljältä, mutta me päästiinkin koulusta ja puoli kahdelta. Soitin kuskille joka ei tosiaan ymmärrä sanaakaan englantia. Meinasin ruveta kirkumaan, koska kaikkeen mitä sanoin hän vastasi "oke oke oke." Sitten seurasi hiljaisuus ja sen jälkeen "haloo?". Niimpä luovutin ja pistelin reippaasti töppöstä toisen eteen.
Sillä matkalla opin tietämään mitä kuumuus on.. Kun ulkona on +30 lämmintä, kävelet ylämäkeä reppu selässä eikä ympärillä käy kerrostalojen vuoksi tuulen virettäkään, niin tiedät mitä kuumuus on. Naama tomaatin värisenä saavuin kotiin. Ja sen värisenä se pysyikin sitten loppupäivän.


Tänään meillä oli Thaimaan kulttuuria ja kieltä käsittelevä päivä. Aamupäivä meni heikonlaisesti, koska ennen virallista ruokataukoa mulla rupes oksettamaan niin karmeasti että oli poistuttava luokasta vähin äänin ja juostava lähimpään ravintolaan syömään. ÄRSYTTÄÄ OLLA TÄMMÖNEN VAIVAHINEN!!!!!

Tässä todistusaineistoa mun kintuista jotka sulautuu edelleen todella hyvin tohon gluteenittoman väriseen penkkiin.

Me etitään Danskulle kuumeisesti hoitajaa muutamaksi päiväksi viikossa. Tilannehan on se, että Jaakko tekee töitä Suomeen 3pv/vk. Ja koska työajat on suomen toimistoaikoihin, niin paikallista aikaa se on klo 13-21. On todella virkistävää tulla väsyneenä koulusta ja ottaa saman tien hoitovastuu. Pieni hoitoapu ei siis olisi pahitteeksi!  Katsotaan löydetäänkö sopiva hoitaja vai mennäänkö näillä eväillä hamaan tappiin asti.

Kello on paikallista aikaa kohta 19 ja aurinko rupeaa tämän päivän osalta luovuttamaan. Daniel halusi vielä mennä uima-altaaseen. Tämmöinen oli siis tämä ja eilinen päivä :)
Kuulemiin! <3

Koulua ja muuta.

Hei taas pitkästä aikaa!

Koulu on alkanut! Se on vieny niin aikaa kuin energiaakin niin paljon että blogin kirjoittaminen on jäänyt tyystin. Oon yrittäny ottaa kuvia aina välillä että ois jotain annettavaa tänne :)

Alkuun muutama random-kuva.

Ukko ja eukko. Täällä kaikki on sitä mieltä että ootan tyttöä koska meillä on jo poika! Ne ei vissiin tiedä että ei se ihan niin mee :D

Näin meillä kuivatetaan pyykkiä :D Voin kertoa että kuivuu muuten nopeasti! (nykyään käytän tyystin henkareita)

Joku rohkea ukko kiipes bambu-tikkaita pitkin ylös ja leikkas poikki yhden sähköjohdon. :O

Täsä on mun ihana koululaukku jonka ostin Lindexiltä ennen reissua. Ensviikolla se pääsee käyttöön, tän viikon meen repulla.

Mun lukujärjestys. 

Aurinkoinen tuokio parvekkeella <3

 Noniin! Sitten ensimmäiseen koulupäivään!
Sovin yhden skootterikuskin (jolta puuttuu melkein yksi sormi) kanssa että se tulee hakemaan mua 7:40. Sehän tuli, ja sain päähäni epämääräisen näköisen kypärän. Jos kirppuja ei oo tähän asti ollu niin nyt niitä taatusti on! Matkaa yliopistolle on 2,7km ja se taittuu sangen nopeasti skootterilla, varsinkin jos kuski ei välitä punaisista valoista..

Koulun piha kuhisi eri puolilta maailmaa tulleista vaihto-oppilaista. Ilokseni (?) löysin joukosta myös yhden suomalaisen tytön joka on käynyt samaa yläastetta mun kanssa! Ikävä kyllä ei olla puheväleissä, mutta ehkä tämän reissun jälkeen voidaan jo katsoa silmiin ja vaikka pikkasen hymyillä. Let's see!

Ajettiin bussilla 45min erittäin hulppean näköiseen rantaan jossa oli hienoja hotelleita ja aivan taivaallista ruokaa ja ties mitä. Seuraavat kuvat on sieltä.

Päivään sisältyi alku-infoa ja ranta-aktiviteetteja. Tosin ohjaajat teki heti selväksi että mun ei kannata osallistua niihin. Niimpä istuin varjossa sohvalla ja nautin olostani.
Täällä kaikki on todella huolehtivaisia mun raskauden suhteen ja saan todellakin erikoiskohtelua. (Tänään esimerkiksi muut oppilaat menivät bussilla ostamaan koulupukuja, minä pääsin ohjaajien kanssa taksilla :D).

Kiinalaiset opiskelijat ovat hupaisaa kansaa! Kuten jo facebookissa pääsin kertomaan, musta tuli nähtävyys niiden kesken ja jouduin poseeraamaan ties miten monessa valokuvassa millon kenenkin kanssa :D
Raskaus sai tosi paljon huomiota osakseen (ja minä sen mukana) ja sain vastailla moniin sitä koskeviin kysymyksiin.

Eka "koulupäivä" meni siis tosi hyvin ja pääsin puhumaan paljon englantia. Kiinalaisten kanssa se on hakalaa, mutta ruotsalaisten enkku on tosi ymmärrettävää. Ehkä mäkin opin tän reissun aikana puhumaan paremmin!

Olin sopinut skootterikuskin kanssa että soitan sille jahka tullaan taksin yliopistolle. Mutta kas kummaa, puhelin ei toiminut siinä vaiheessa. Ukona oli hiukkasen lämpöasteita, mutta ajattelin että minähän kävelen mieluummin kuin tilaan taksin (joka on kallista). Täällä ei oo panostettu kyllä yhtään kävelykatuihin, mutta selvisin hengissä perille :) Kotikadulla sain skootterikuskin kiinni puhelimella ja yritin selittää tilanteen, mutta ukko-rähjä ei ymmärrä englantia himpun vertaa. Meidän kommunikointi sujuu niin, että näytän paperilla kellonajan millon mut pitäis hakea kotoa, ja koululla näytän paperilla ajan millon mut vois noutaa sieltä. Easy! (?)

Semmosta tänne!
Voikaahan kaikki hyvin siellä kaukana <3

Ps. Aurinko rupeaa pikkuhiljaa tarttumaan tähänkin kalkkikseen vaikka en makaakaan ulkona siinä toivossa! :)

Viimeiset kuvat hotelli-ajalta.

Hei taas!

Muutettiin eilen tähän meidän uuteen kotiin. Käytiin sitä ennen vielä hotellin lähellä olevassa ihanassa ravintolassa ja otin siltä reissulta kuvia.

Mun poijjaat <3

Täällä on näitä katurakkeja jotka ei oo saanu mua vielä puolelleen. Äh. Kapisia piskejä.

Skootterit on suosituimpia kulkuvälineitä.

Voin kertoa, että nämä jäteastiat levittävät +30 asteen helteessä mukavan hedelmäistä tuoksua! :S

Katsokaa näitä sähköjohtoja! Onneks en oo thaimaalainen sähkömies!

Johtoja on sidottu yhteen esim. köyden pätkillä ja milloin milläkin viritelmillä. Ihme että sähköt ylipäätään toimii!

Meidän lemppariravintolasta saatavia erikoisuuksia.

<3

AAH! Tomaattikeittoa!! Tämä ihanuus maksaa 50 bahtia eli 1e ja muutamia senttejä.

Sieltä saa myös munakasta ja paahtoleipää.

Ja koska syömäkuvat on aina edustavimpia niin tässä teille:

Kirjoittelen piakkoin tästä meidän uudesta kodista. <3 Siihen asti kuulemiin! Älkääkä unohtako villahousuja!

Thaimaa, karppaajan paratiisi?

Vastaus otsikon kysymykseen on: absolutely not.

No, onneks (?) minä en oo karppaus-kotkotukseen sortunut vuoden päiviin joten no problem! Mutta veikkaan, että riisi ja nuudeli ei hetkeen maistu kun kotiudutaan takasin suomeen.

Me löydettiin ihana ravintola tästä yliopiston läheltä, ja mikä parasta, sieltä saa eurooppalaistakin ruokaa! Oon nauttinu siellä suuresti tomaattikeitosta ja salaateista iänikuisen riisin sijaan! Lisäks Daniel söi siellä tänään muusia ja lihapullia, ja poika popsi niin ison lautasellisen että tais silläkin olla ikävä kotiruokaa.

Täällä on kylläkin kaikki ihan tututkin ruuat ihan eri makuisia mitä suomessa. Esim. ostettiin marketista twix-patukka ja Activian mansikka- ja mustikkajugurtteja. No. Jugurtit ei valitettavasti ollu mansikkaa eikä mustikkaa nähnykkään. Mansikkajugurtti oli väriltään teollisen pinkkiä ja maistui juuri siltä miltä näytti, samoin mustikkajugurtti. Twixissä ainoa tuttu juttu oli hampaissa rapiseva keksi, muuten en ois tunnistanu nimensä veroiseksi patukaksi kuuna päivänä!

Vesimelooni sen sijaan on pettämätöntä! Näillä hellelukemilla syödään sitä aamuin ja illoin.

Jaska osti tänään kokonaisen kookoksen ja lipitti pojan kanssa pillillä sen mehua.

Poika paistattelee päivää.

Yhtenä päivänä söin hotellin ravintolassa tosi hyvää kanamuhennosta. Haukkasin suurella ruokahalulla punaista paprikaa joka ei sitten ollutkaan paprikaa vaan CHILIÄ! Kyllä ois ollu piilokameralla aihetta kuvata mun naaman vaihtelevaa väritystä ja paljonpuhuvia ilmeitä kun yritin sammuttaa suussa roihuavaa tulipaloa VEDELLÄ joka ei todellakaan ole oikea sammutusväline! Ois pitäny rynnätä keittiöön ja huutaa DUJUHÄVKRIIM!!!

Varovaisuus on ihan jees juttu jos ei oo ihan varama mitä suuhunsa laittaa.

Käytiin muuten eilen rannalla. Lämmintä piisas ja mun sisäinen auringonpalvoja pysyy edelleen sisäisenä. Jos sanoisin nauttivani auringossa makaamisesta niin valehtelisin. Älkää siis ihmetelkö jos tuun takas Suomeen yhtä värittömänä ku tänne lähtiessä! Merivesi oli kyllä ihan järisyttävän upean turkoosia ja muut rannalla olevat ruskettuneita ja muutenkin itsetuntoa latistavia :D Daniel ei piitannut vähääkään merestä eikä kuumuudesta. Pikkuhiljaa sekin ehkä oppii pitämään merestä. Ainakin toivon niin. Rannalla on huomattavasti mukavampaa jos välillä käy pesemässä enimmät hienhajut pois. (Thaimaalaisten hiki haisee muuten ihan erilaiselta kuin suomalaisten. Tämä kiinnosti teitä varmasti.)
Tultiin rannalta illalla ja kyyditsijänä toimi vanha ja romuluinen Tuk-Tuk auto. Kuski oli aivan ihana ja harvahampainen ukkeli <3 (Tuk-Tuk auto on siis lava-auton tyylinen: me istuttiin auton avonaisessa peräosassa ja yritettiin pidellä peruukeista ja tekareista kiinni ettei ne ois lentäny tuulen mukana. Bensa haisi ja kolina kävi mutta kyyti oli taatusti mieleenpainuvinta sorttia!)

Huomenna me muutetaan omaan kotiin! Siitä lisää myöhemmin :)

Loppukevennykseksi vielä video, saa nähdä aukeaako!

Tässä ois vielä terveisiä Ansso-tädille mutta tämä(kään?) video ei taida aueta..

Kuvia ja ajatuksia.

Laitan tähän nyt kuvia meidän lentomatkasta.

Daniel Hki-Vantaan lentokentällä :D Oltiin ihan vähän homssuisen näköisiä! Toiset kulki siellä toppatakeissa, me oltiin jätetty mahdollisimman paljon ulkovaatteita autoon.

Hyvin nukutun yön jälkeen?

Istanbulin lentokentältä. Ihon pigmentin tummuus kohdallaan!

Perillä! Kuva hotellin partsilta. Hotellihuoneen kuvat jää julkaisematta jotta illuusio ei säry :P

Inana peeni nukkuu univelkoja <3

Elikkäs terve taas!
Nyt ollaan täällä toista kokonaista päivää ja pikkuhiljaa ruvetaan asettumaan taloksi. Yllättävän nopeasti unirytmikin kääntyi paikalliseen aikaan, vaikka aikaero Suomeen on 5h.

Eilen käytiin Citymarket-tyyppisessä marketissa. Olis kiva tehdä täällä enemmänki ruokaa ite, mutta hotellihuoneen varustukseen kuuluu ainoastaan jääkaappi, joten täällä ei paljon keitellä eikä paistella. Tosin noutoruoka ja ravintolaruoka on ihan käsittämättömän halpaa, alle 2€:lla saa kaksi aikuista mahan pullolleen (ellei kyseessä oo niin tulista ruokaa että sisuskalut meinaa kärventyä. Niihinkin ollaan törmätty.)

Soitettiin eilen suomalaiselle kiinteistövälittäjälle ja toivotaan että löydetään sitä reittiä meille tuleva koti. Käytiin tänään omin nokkinemme kattomassa koulun lähellä olevia Villoja jotka oli ihan jees, mutta ootetaan vielä että käydään kattomassa kiinteistövälittäjän suosittelemia taloja.

Liikkuminen täällä on vähän niin ja näin. Taksikyydit maksaa paljon, omaa autoa ei kuulemma kannata vuokrata (liikenne on ihan päätöntä ja kolaritilanteissa turisti kustantaa aina viulut) ja skootterikyydit näyttää aika hurjilta: pienen skootterin päällä saattaa matkustaa 4hlöä: 2 aikuista ja 2 lasta. Saa nähdä mikä keino me otetaan käyttöön. Toistaiseksi taksi on kuskannut mutta se ei tosiaan pidemmän päälle kannata. Busseihinkaan ei ole luottamista, vaan ne kulkevat ihan omia aikataulujaan.

Ulkona on tosiaan hiukan lämmintä, eikä tuolla kannata klo 10-14 välillä paljon pärstäänsä näyttää. Thaimaalaisetkin viihtyy silloin parhaiten sisällä. Käytiin puolenpäivän aikaan kävellen kattomassa niitä Villoja, ja pitkästä aikaa tuli taas todettua että kainaloiden hien eritys toimii edelleen moitteettomasti.

Tänään ois vielä suunnitteilla käydä tsekkaamassa paikallista rantaelämää. Harmi vaan että sinne on 6km matkaa eli ainakaan meikäläinen ei meinaa jalkojaan rasittaa. Ja mehän ollaan päätetty että ainoastaan nynnyt käyttää aurinkorasvoja! :D

Voikaahan hyvin siellä suomessa! Onneks ostin lentokentältä Panttereita niin saa lievitettyä niillä koti-ikävää (jota ei vielä ole) ja sokerivajetta (anteeks mitä..).

Kuulemiin! :)

Ps. Ihan uskomatonta miten paljon paikalliset ihastelee tota meidän kaksvuotiasta! Lapset saa ihan eri tavalla täällä huomiota mitä Suomessa!

Finally here!

Peeeriiillläääää!!!!

Täällä vihdoin!

Huhheijjaa, tulipahan istuttua lentokoneessa (anteeksi, monikossa) varastoon asti! Reilusti yli vuorokausi meni että päästiin perille, mutta nyt. Vihdoin täällä. Uskokaa tai älkää. 

Voin sanoa että kahden vaihdon sijaan yksi vaihto olisi riittänyt. Meidän reipas kaksivuotias (joka nukkuu parhaillaan suihkunraikkaana pyyhkeeseen käärittynä matkan univelkoja pois) oli maailman kiltein ja ihanin matkaseuralainen, samoin isänsä. Itseäni en voi liiemmin kehua. Tätä päivää on rattoisasti värittänyt muutamat (3) oksennukset aina siellä täällä: lentokoneessa, taksissa ja lentokentällä. Reagoin näköjään nykyisessä tilassani kaikkeen oksentamalla, byäh.

Hotelli (joka on viikon ajan meidän koti) sijaitsee tulevan opinahjoni vieressä. Tänne me nyt yritetään kotiutua ja etsiä samalla ihan oikeaa kotia jossa viettäisimme loppuajan.

Ulkona sataa vettä (whaaat, täällähän piti paistaa aurinko!!!) ja Jaska lähti ostamaan meille murkinaa. Huomenna aloitamme Thaimaan valloittamisen uusin voimin. Siihen asti, kuulemiin!

Ps. Laittelen kuvia jahka päästän sisäisen paparazzini (joka on jäänyt auton alle) valloilleen.

Pps. Taksi vei meidät Bangkokin halki toiselle lentokentälle, mutta merkkiäkään mellakoista ei näkynyt. Hyvä niin.