VK 14 ja vähän yli :)

HEEEHHEI!!!
Tein comebackin kaikista vakaista päätöksistä huolimatta :D Mun tukka on ruvennu entisestään harmaantumaan tän blogin myötä, eikä oo tarkotus tulla Suomeen viettämään 25v synttäreitten sijaan omia viiskymppisiä!

Meidän ihanin Danskun hoitaja on mahdollistanut sen, että saadaan välillä Jaakon kanssa kahdenkeskeistä aikaa. Viikko sitten käytiin läheisessä ostoskeskuksessa nauttimassa toistemme seurasta. Kuljettiin käsi kädessä ja oli jotenkin tosi nostalgista. Ihan niinku seurusteluaikana :)

Starbucks-coffeessa odoteltiin että muut putiikit aukeaa. 

Mitä ootte mieltä näistä? Jos ois mahdollista niin ostaisin näitä itelleni kasapäin ja kaikille ihanille tuliaisiksi! Noi on sisältä bambua. Ja noi värit, AH!!!! 

Posti toi meille mitä ihanimman yllärin, kun mun rakas isosisko lähetti meille kirjeen ja herkkuja! Nautiskelin pitkään ja hartaasti Panttereita ja ajattelin että kyllä on Suomessa hyvin asiat kun sieltä saa niin hyviä karkkeja!

Toinen meillä asuvista Suomi-veljistä on muuten yhtä koukuttunut Candykingeihin ku minäkin. Jospa sitä vaikka perustettais Candyking-watsappryhmä. Kuinka moni ois messissä? :D Kieli pitkällä ootan että pääsen lappamaan irtokarkkeja suoraan cittarin muovikassiin!

Njamsk! <3

Ainoa huono puoli karkeissa on se, että kun niitä syö niin johan rupeaa väsyttämään. Mulla meni puolet viikosta ihan sokeri-pöhnässä ja ajattelin jo että mun hemoglobiini on romahtanut. Mutta kun karkit loppui niin loppui myös väsymys.

Tässä seuraavassa on sitten katastrofin ainekset kasassa!

Poijjaat toi meille säkeittäin kaurahiutaleita ja niitä yritetään nyt sitkeästi tuhota.

Minä, emäntä-ihminen kun olen syntymästäni asti ollut (!), päätin pyöräyttää meidän uudessa uunissa miesväelle kaurakeksit. 

Tässä kuvassa on meneillään voin ja sokerin vaahdotus VISPILÄLLÄ! Jo siinä vaiheessa rupes meikäläisellä porstua lyhenemään ja rupesin aavistelemaan että tästä ei hyvää seuraa.

Tässä kuva lopputuloksesta. Kaurakeksien sijaan saatiin jauhelihapihvin näköisiä kasoja, jotka kärähti yläpuolelta ja jäi raa'aksi alapuolelta. (Itseasiassa makukaan ei kauheasti poikennut j.pihveistä.)

Pojat yritti urheasti syödä niitä ja vakuutella että kyllä on hyviä keksejä emäntä onnistunut loihtimaan! Ne on pari kertaa pyytäny mua uudestaankin leipomaan, kohteliaita kun ovat! :D

Toinen onnistumisen kokemus kokkaamisessa tuli, kun valmistin illalliseksi uunissa kankoipia, porkkanaa ja sipulia ja keitin kylkiäiseksi riisiä.

No arvatkaa vaan miten siinä kävi...

Kanankoivet jäi sisältä raakileiksi (en ymmärrä miten muut niitä pystyi syömään, veri vain tirskui hampaitten väleistä), porkkanat ja sipulit oli karrelle palaneita, ja entäs riisi sitten... Siitä oli loppunut vesi alta sekunnin ja kattilaan oli palanut sentin kerros mustaa riisiä. (Kattilaa ei oo vieläkään saatu puhtaaksi, vaikka neljä ihmistä on sitä yrittänyt jynssätä.)

Ei oo mun ruuanlaittotaidoissa näköjään kerskumisen varaa! Ei liioin leipomistaidoissa!

Ja nyt vapun kunniaksi olis kiva tietenkin leipasta munkit ja laittaa simat pöhisemään, mutta ei, mä jätän ne hommat niille jotka osaa.

Oisko mitään kokkikoulua 25 vuotiaille äideille..? Voitais lähteä liikkeelle vaikka riisin keittämisestä.

Sitten muihin aiheisiin.

Mun koulumotivaatio on laskenut niin, etten uskois koskaan olleeni ahkera koululainen.

Mun loppukokeet alkaa huomenna, ja mietin miten tässä nyt näin kävi että motivaatio laski ku lehmän häntä just ennen kokeita.

Sitkeästi kuitenkin YRITÄN opiskella, vaikka prograstinaatio on ollut kukkeimmillaan.

Välillä haen motivaatiota tämmösestä...

...ja välillä tämmösestä.

Ja millon mistäkin samansorttisesta jutusta. Krhm.. Haaveena on synnyttää 5kg pienokainen ja olla raskauskiloilla varustettu matami seuraavat vuodet.

Tähän pisteeseen on tultu: paita saa lepattaa avonaisena päällä. Buahahaa, näkisittepä mut :D

I'm swollen. 

Kerta ukko ei suostu ostamaan mulle isompaa dimangisormusta raskaus-ajaksi, niin oon päätyny tämmöseen ratkaisuun. Käkäkäkä. 

Viikonloppuna tuli taas havaittua miten eri asenteilla ihmiset tulee rannalle päivää paistattelemaan!

Rouva oli sonnustautunut pitkiin housuihin, pitkähihaiseen paitaan, isoihin aurinkolaseihin ja turbaaniin. Jos oikein katsoin niin jalkapöydät, kämmenet ja nenänpää oli vaarassa saada hiukan aurinkoa. 

Ps. Ei ollu varmaan yhtään kuuma tolla naisella..

Aah, pieni Meksikolainen mies päiväunilla rantahietikolla <3

<3

Tää kuva on siltä meidän saarilomalta. Kuvateksti on "Purjeisiini tuulta anna". Jotenkin kauhun sekaisella kunnioituksella seurattiin miten tämä merten matami lipui majseteetillisesti meidän ohi ja näytti olevan uppoamaisillaan hetkenä minä hyvänsä!

Hyvät ystävät, tänään käännettiin kalenteria ja vuorossa on TOUKOKUU! En voi kässätä että ihan pian ollana jo Suomessa! Oon niin ratkiriemuissani siitä että mun on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun. 

Haluaisin niin kovasti jo päästä sisustamaan kotia. Aijon tehdä meidän kodista huvikummun, koska tää meidän Thaimaan asunto on pelkkää ruskeaa ja beessiä (eli gluteenitonta). Ahdistaa, mä tartten värejä ympärilleni!

Epätoivosesti yritän myös löytää netistä mulle kaapua kesän juhlia varten. Helppoa löytää, kun pötsin ympärys on yli metrin..

RV 30+0. Ei, ei siellä ole kaksosia.

Ja naapurin Aijalle terkkuja, että nyt meillä on tiedossa kumpi täältä on tulossa ;)

Loppuun vielä kaksi kuvaa kauniista Thaimaasta.

Teillä lukijoilla on varmasti kriisin paikka kun tää blogi loppuu, nimittäin tekstejä on tulossa enää muutama! :) 

Ihanaa vappua ja kevättä teille sinne, pian saatte meidät riemuksenne (riesaksenne) taas saman maan kamaralle!

Kuulemiin <3